Joo ajattelin kirjoittaa pienen romaanin, niin kun kuvasta näkyy – hatunnosto nille, jotka jaksoivat kokonaan lukea läpi tuon vuodatuksen (josta toki osa olisi varmaan kuulunut jollekin muulle palstalle jos tarkkoja ollaan).
Noh, ei kai tässä ihan sillä tasolla olla katkeruudessa, että kaikki nyt tänään olisi yhtäkkiä pelin vika vain sen häviön takia. :) Tiedostan ihan täysin, että viivytin tota loppuviimein hyvin kalliiksikin tullutta papparaisten ostoa vähintään viikolla parilla liian pitkälle sarjapaikan säilyttääkseni ja tässähän lopulta vain ikään kuin tultiin kokeilleeksi kepillä jäätä, että vieläkö sarjapaikan säilyttäminen voisi onnistua. Ja näin ollen tottakai se (hyvin todennäköinen) putoaminen on sitä kautta mun oma moka, eihän siinä ole kahta sanaa. Mutta nyt kun tämä saatiin pois alta, niin täytyy vielä todeta, että kyllä tässä on vuosia (kaudesta 13) katseltu tätä peliä ja harmiteltu pelin hukattua potentiaalia ja tosiaan esim. tuota turhan köyhää taktista valikoimaa ja vaikutusmahdollisuuksia pelin eri osa-alueisiin. Se on toki juuri näin, että tämä on aina ollut yksinkertainen peli, mutta eikös aina kannattaisi asioita kehittää parempaan suuntaan? Enkä nyt edes viitsi mennä pelin epärealistisiin puoliin, ne on kai vaan osaltaan hyväksyttävä BB:tä pelatessa – tuskin tämä tästä tulee kunnon simulaatioksi koskaan muuttumaan. :P Vaikka kovin mieluusti olisin tuossa väärässä..
Jokin tässä pelissä kuitenkin on tähän asti pitänyt otteessaan – en sitten tiedä, kuinka paljon on kyse tästä Daniel Kahnemanninkin Nobelin palkinnon voittaneessa kirjassaan ”Thinking, fast and slow” mainitsemastaan termistä ”sunk cost fallacy”. Joskus tuntuu, että paljonkin on kyse juuri tuosta omalla kohdalla, vaikkakin toinen pelin suola on ollut omanlaisensa franchisen rakentaminen omalla tyylilläni.. Siksi olenkin hyvin pettynyt (ja tästä asiasta jopa hieman katkera ja tympääntynyt, en yksittäisestä sarjasta putoamisesta) BB:n asettamaan 30:n pelaajan kattoon, joka käytännössä tarkoitti mulle joko hidasta hiipumista kakkosdivarin pohjamutiin tai jopa alemmas (pelaajahankintojen ollessa mahdottomia ja omien kasvattien ikäännyttyä ”käyttökelvottomiksi”) tai luopumista omanlaisestani, erikoisestakin pelityylistäni. Pelityylistä, joka kuitenkin oli se yksi suurin pelin suola kohdallani. Ja mistä tämä kaikki sai alkunsa? Yksittäisestä satunnaisen käyttäjän tempauksesta ymmärtääkseni.. Siltä pohjalta asiaa lähestyen onhan se nyt vähintäänkin erikoista, että jos joku manageri päätyy ostamaan 1479 pelaajaa, niin sen takia rajoitus asetetaan 98% tuota alemmas. Erästä suomalaista klassikkoelokuvaa mukaillen; asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta miksi ihmeessä en voisi pyörittää vaikkapa 150 halvan pelaajan joukkuetta, kun mulla olisi siihen kerran varaa, keltä se on pois? Itse asiassa halvemmaksi sekin tulisi, kun tämänhetkinen rosteri ja fanit nyt on hylänneet tän uppoavan laivan jo aikoja sitten muutenkin joten sekään ei olisi lipputuloja paljoa heikentänyt.. :D
@Albert8: Hyviä ja harkitsemisen arvosia ehdotuksia molemmat ja lienee sanomattakin selvää, et oon samaa mieltä siitä, että tuollaisenaan toi treenisysteemi on hiukka kyseenalainen – se sais mun mielestä esim. noiden jomman kumman (tai muun hyväksi oletetun) vaihtoehdon lisäks olla huomattavasti monipuolisempi. Mutta tässä tullaan taas tähän ”sunk cost fallacyyn”; tässä sitä taas ollaan romaanin äärellä, vaikka kannattaisi pikemminkin kysyä itseltään, että miksipä mä niistä täällä kirjoittelisin ja käyttäisin aikaa ja energiaa siihen, kun tuskin kuitenkaan realistisesti ajateltuna yhden jampan foorumi huuteluilla on hirmusesti vaikutusta pelin tulevaisuuteen :D Ehkä tässä kuitenkin on sitäkin taustalla, että yritän näillä novelleillani (pitkästä aikaa) omalta osaltani pitää foorumia aktiivisena ja samalla heitellä ajatuksia ja ehkä kehitysehdotuksiakin ilmoille..
PS. Pitäisiköhän vähän yrittää kirjoittaa tiiviimmin, tai alkaa vaihtoehtoisesti harkita kirjailijan uraa… :P