Mitään muuta syytä tähän ei ole kuin kokemuksen kerryttäminen mahdollisesti tulevalle MJ-miehelle.
Mitään muuta
pelillistä syytä ei ole, mutta harjoittelun ohjaus on asia erikseen. Maajoukkueringissä jo olevan ja sinne joskus, ehkä, taustasäteilystä ja kuun asennosta riippuen, pääsevän pelaajan asemaa erottaa paksu ja korkea muuri. Sen vaikutus on uskoakseni erittäin suuri kun puhutaan aikuisten maajoukkueelle treenattavista pelaajista, sillä näiden pelaajien palkoilla alkaa olla kaikille joukkueille erittäin suurta merkitystä. U21-pelaajiahan voi melkein kuka tahansa jo menestyvä tai vahvasti etenevä joukkue treenata ilman suurta huolta. Mutta mitä manageri tekee juuri aikuisten maajoukkueen kannalta ratkaisevien kausien aikana? Jatkuuko treeni todennäköisemmin sellaisella pelaajalla, joka on jo saanut U21-vastuuta; vai pelaajalla, joka on ollut aina nuorisomaajoukkueen ulkopuolella?
Väitän, että useimmilla maajoukkueilla yksittäiseen pelaajaan ja sen omistavaan manageriin suunnattu huomio ja ohjaus on todella vähäistä tai sitä ei pahimmillaan ole ollenkaan. Ja jos ohjausta ylipäätään on, mikä ilmeisesti on Suomella nykyään paremmalla tolalla, voi pelaajan todelliset mahdollisuudet jäädä yksilötasolla täysin hämärään. Manageri ei yksinkertaisesti tiedä, miten kaukana ollaan ja onko ohjauksen mukaisellakaan treenillä todellista saumaa saada pelaajaansa maajoukkueeseen.
Itselläni on esimerkiksi varsin epäselvä tilanne brasilialaisen takamieheni kanssa. Pelaaja voi ehkä päästä maajoukkueeseen kaudella 13. Okei, mutta kuinka monta pelaajaa on edellä? Kuinka lähellä paikkaa ollaan? Olisiko tarvetta erikoistua ja mahdollista parantaa mahdollisuuksia sitä kautta? Mille pelipaikalle/paikoille pelaajaa ylipäätään harkitaan? Osa kysymyksistä on helposti vastattavissa, osa vaikeampia. Kun palkat nousevat, manageria pitäisi pystyä ohjaamaan ja auttamaan ilman tyhjiä lupauksia. Tämä luultavasti korostuu ulkomaalaisten joukkueiden treenissä olevien pelaajien kohdalla. Kun ajatellaan suomalaisten lupausten määrää, niin onko meillä varaa hukata montakaan kultajyvää?
Kaikki maajoukkuetoiminta treeniinohjauksineen yms. on arvokasta, mutta muurien pystyttämistä maajoukkueen ja kaikkein parhaiden lupausten väliin täytyy välttää niin paljon kuin mahdollista. Päätös, kuka joukkueeseen mahtuu ja kuka ei, on harvoin helppo ja se menee vain vaikeammaksi, kun lähdetään arvioimaan ei-pelillisiä asioita. En silti näe kokonaisuutta (U21 + aikuiset) ajatellen mielekkäänä valita koko joukkuetta pelkkien taitojen perusteella. Taitojen pitää olla tärkein kriteeri, erityisesti eniten peliaikaa keräävällä kokoonpanolla, mutta näkisin aika arvokkaana työkaluna myös sen, että kovan potentiaalin "melkein avauskokoonpanon miehiä" voidaan pitää ringissä jämäpaikoilla.