Kyllä tällä kertaa kävi niin, että pelit loppuivat ennen kuin oikeastaan alkoivatkaan. Syitä oli monia, joista varmaan päällimmäisenä toi Mäentalon menetys, mutta myös Garyn ja Antun huonot kunnot siihen päälle heikensivät kyllä merkittävästi meidän etukenttää. Kunnot olivat kautta linjan aika huonoja myös pelaajilla, joiden minuutit olivat koko alkukauden optimaalisia. Hollantipeli otti kyllä pannuun, mutta en kyllä keksi millä siitä olisi voitto irronnut, kun mielestäni intoakaan ei siihen olisi ollut varaa käyttää. Belgiaa vastaan sitten todella niukka tappio oikeastaan niiden managerin oivallisen SF peluutuksen vuoksi. Romaniaa vastaan taas piti mennä taktiikassa riskillä ja ottaa rento, koska Italia olisi joka tapauksessa pitänyt voittaa ja toi Romanian täpö kyllä pilasi meidän jatkomahkut jo itsessäänkin, kun tuolla innolla ne eivät kyllä tule voittamaan Belgiaa.
Kaiken kaikkiaan jossiteltavaa jäi varsin vähän, kun oikeastaan ainoa keino parannukseen olisi ollut Mäentalon, Garyn ja Antun pelastaminen pelikuntoon jo alkukaudesta.
Pitää vaan todeta, että kisoissa jatkopaikkaan tarvitaan aina myös tuuria ja sitä ei tällä kertaa ollut.
Jatkossa pitää keskittyä kehittämään jotain kestävää mallia tuohon maajoukkueen etukenttään ja se projekti on jo käynnissä rubbercuben kanssa.